Ulkopolitiikkaa Ikean-reissulla

Tässä on lomakin välissä, mutta täytyy vielä yksi kauppaseikkailu kertoa. Meidän piti työkaverini Arjan ja hänen brittimiehensä Rogerin kanssa mennä käymään viikonloppuna Ikeassa. Arja sai kuitenkin töissä kiertävän flunssan juuri silloin, joten päätimme käydä siellä keskiviikkona - Arja oli joka tapauksessa viikon lomalla ja minä pidin yhden erillisen lomapäivän.

Lähdimme heti aamusta, että olimme paikalla lähes avaamisaikaan eli klo 10. Ikea on auki klo 10 - 02. Taitaa olla totta, että Moskova elää myös öisin, sillä ainakin kaksi ihmistä on kertonut seisoneensa ruuhkassa auton kanssa puolen yön aikaan. Kun lähdin Suomeen junalla, menin metrolla rautatieasemalle klo 10 illalla, ja metrojuna oli ihan täynnä. Mutta siis sinne Ikeaan. Oli mukava verrytellä englantia Rogerin kanssa, sillä en ole puhunut englantia vuosiin.

Roger inhoaa isoja kauppakeskuksia (taitaa tosissaan rakastaa Arjaa kun lähti meitä kuskaamaan..), oli ottanut paksun kirjan mukaansa. Me Arjan kanssa sukelsimme Ikeaan, ja olimmekin tosi tehokkaita eli olimme siellä Arjan  mukaan vain 2,5 tuntia. Molemmilla oli lista mukana. Itselläni listalla isoimpina televisiopöytä ja vierassänky kahdelle.

Kun olimme menossa kassajonoon, nuori mies tuli tarjoamaan tavaroiden kuljetusta kotiin halvemmalla kuin Ikean virallinen kuljetus. Ikean kotiinkuljetus Moskovassa  toimii loistavasti, tavarat saa joko samana päivänä tai seuraavana päivänä, kun Suomessa niitä saattaa joutua odottamaan kuukaudenkin. Sitten voi vielä vuokrata auton, jonka mukana pääsee itse kotiin saman tien. Tämä nuori mies Roman siis tarjosi Ikean virallisen systeemin ulkopuolelta autoa ja kuljettajaa, jonka mukana pääsisimme kotiin.

Ensimmäinen reaktioni oli ei - mistä minä tiedän mikä tyyppi tämä Roman on. Sanoin että otamme virallisen kuljetuksen. Sitten  tuli  Romanin kuljettaja juttelemaan, sympaattisen oloinen nuori mies nimeltään Dimitri.  Molemmat antoivat käyntikorttinsa. Arjan kanssa päättelimme, että eivät ne voisi Ikeassa tarjota palveluksiaan, jos olisivat huijareita - ehkä oli jopa jonkinlainen sopimus Ikean kanssa, jolloin tyypit olivat avuksi myös liikkeelle. Päätimme että menen omien tavaroideni kanssa kotiin tällä kyydillä, ja Arja ja Roger menevät omallaan - joka tapauksessa sänkyni ei olisi mahtunut heidän autoonsa.

Dimitri oli puhelias tyyppi, kotoisin Luganskista Ukrainasta. Naimisissa, kaksi lasta, muuttanut Moskovaan jo 12 vuotta sitten. Vanhemmat tulivat Moskovaan pahimpien pommitusten ajaksi, mutta palasivat pian takaisin ja ovat nyt sanoneet, että haluavat jäädä sinne. Dimitri taas haluaisi heidät tänne, ja tekee pitkää päivää jotta saisi tarpeeksi rahaa ostaakseen heille asunnon jostakin läheltä omaansa. Hän tekee erilaisia ajoja, Ikean kuljetusten lisäksi muitakin. Voisi esimerkiksi kuskata minun vieraitani kaupungilla - ainoa ongelma on, että puhuu vain venäjää. Pitkiä päiviä töitä, ehtii nukkua yleensä vain 5 tuntia yössä. Kun pidin pienen saarnan nukkummisen tärkeydestä, hän lisäsi että ei hän aina nuku viittä tuntia, joskus nukkuu kolmekin tuntia..

Dimitri on siis Itä-Ukrainasta eli sieltä missä pääosa asukkaista on venäläisiä. Ymmärtää kuulemma ukrainaa, mutta ei osaa sitä kirjoittaa kunnolla. Autossa roikkui keltamusta nauha Dimitrin oman kannan osoituksena. Kysyi, mitä mieltä suomalaiset ovat Ukrainan tilanteesta. Suomessa nyt voidaan olla mitä mieltä vain enkä halunnut lähteä yksityiskohtaisemmin selostamaan erilaisia sävyjä, vaan uskoisin sanoneeni totuuden kun sanoin, että Suomessa toivotaan että Ukrainassa saataisiin aikaan rauha mahdollisimman pian ja sota Euroopassa loppuisi. Mutta lisäsin, että suomalaiset eivät kyllä halua, että venäläiset tulevat pelastamaan meitä miltään. Tälle Dimitri hymähteli eli ymmärsi mitä tarkoitin.

Kysyin  mitä mieltä hän itse on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Dimitri oli sitä mieltä, että on jo tapahtunut puolin ja toisin niin paljon, että muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa Itä-Ukrainalle autonomia. Jonkun ajan kuluttua sitten kaikessa  hiljaisuudessa liitetaan vähitellen alue Venäjään..

Dimitri oli selvästi ajanut paljon, hän tarkkaili navigaattorin varoituksia ruuhkista ja muutti ajoreittiä niiden mukaan. Yhdessä vaiheessa hän mietti, kannattaisiko vähän sääntöjä rikkoen koukata sivureittiä, mutta tuli sitten siihen tuloseen että ei kannata - jos jää kiinni, saa sakot ja aikaa tärvääntyy. Muutkin ovat todenneet, että valvontaa on lisätty ja sakkoja tulee liikenteessä helpommin kuin ennen.

Dimitri auttoi tuomaan tavarat neljänteen kerrokseen. Lopulta maksoin hänelle varmaan enemmän kuin se Ikean virallinen hinta on ja ihan omasta päästäni, sillä en enää muistanut mitä Roman oli hinnaksi esitellyt, kuitenkin se oli vähemmän kuin Ikean hinta. Mutta kyllä kannattikin maksaa pari satasta enemmän, sillä kun Dimitri oli lähtenyt ja istahdin keinutuoliin soittamaan Arjalle,  he olivat Rogerin kanssa vielä kotimatkalla eivätkä edes lähellä kotia.

Tässä on sitten puolet Ikean sängystä koottuna. Moskovassa oli tuolloin kytketty lämmitys päälle eli patterit paahtoivat täysillä, vaikka ulkona oli harvinaisen lämmin syyspäivä. Pattereita ei voi säätää eli ainoa keino on pitää ikkunoita auki, ja siitä huolimatta hiki päässä ruuvaria kääntelin.

Viherkasveja ja hunajaa

Kävin aamulla naapurissa asuvan työkaverini Petterin kanssa autolla Zolotoj Vavilonin kauppakeskuksessa. Ostin yhden ison viherkasvin (jonkun sortin palmu), kaksi limoviikunaa ja yhden muun viherkasvin. Kotona alkaa näyttää kotoisemmalta!

Ostoskeskuksessa on myös ruokakauppa tai eräänlainen prisma nimeltään O'kei. Hyvä kauppa, harmi kun on niin kaukana.

Mennessä sattui kumma juttu. Lähdimme liikenteeseen kymmenen pintaan lauantaiaamuna, ja kadut olivat koko lailla tyhjiä - moskovalaiset valvovat pitkään ja heräävät myöhään. Sitten yhtäkkiä alkoi syntyä ruuhkaa. Epäilimme että edessä olevassa isossa risteyksessä on tapahtunut onnettomuus. Jonossa seisoessa kiinnitimme huomiota siihen, miten paljon Keski-Aasiasta kotoisin olevan näköisiä miehiä liikkui kadulla. Ensin ajattelimme heidän menevän töihin, mutta kun osalla heistä oli pieni lakki päässään, arvelimme heidän tulevan moskeijasta. Petteri kertoi, että moskeijat ovat yleensä huomaamattomasti jollakin sisäpihalla, sillä muslimit eivät ole venäläisten erityisessä suosiossa. Sitten tulimme siihen isoon risteykseen, josta Prospekt Mira alkaa. Siellä parveili poliiseja ja turvallisuuspoliisin Omon-joukkoja. Mistään kolarista ei näkynyt jälkiä. Kun ohitimme risteyksen, vasemmalla puolella oli varmaan yli sadan metrin matkalla Omon-joukkojen kuorma-autoja. Liikenne veti taas, ja paluumatka mennä hujahti puolessa tunnissa, kun menomatkaan kului tunti. Lopulta päättelimme, että poliisin paljous liittyi jotenkin muslimeihin. Myöhemmin Gena kertoikin, että radiossa oli kerrottu jostakin islamilaisesta juhlapäivästä. Petteri oli varmaan oikeassa arvellessaan, että poliiseja on rahdattu paikalle niin suuri määrä pelkästään osoittamaan, että ei kannata yrittääkäään mitään.

Raahasin tavarani kotiin ja huokaisin vähän aikaa viherkasvejani ihaillen. Sitten lähdimme Marjan ja Genan kanssa Kolomenskojen hunajamarkkinoille. Markkinat ovat olleet käynnissä elokuun puolesta välistä lähtien ja jatkuvat 26.10. saakka.

Ajattelin että ostan sieltä pari purkkia. Ja vielä mitä! Nyt minulla on kotona kuusi purkkia hunajaa: on valkoapilahunajaa, eukalyptushunajaa, omenahunajaa. seetripuuhunajaa ja pari muuta joita en enää edes muista, mutta toinen auttoi kröhään. Myyjien mukaan eri hunajalaadut auttoivat mikä mihinkin vaivaan. Laskimmekin että olemme maistaneet niin monta eri sorttia, että terveytemme on taattu ainakin loppupäivän.

Oli kummallista miten erilaisia makuja hunajasta löytyy ja erilaisia värejä. Kastanjahunaja oli kammottavan makuista, mutta muut kokeilemani olivat ihan ok tai todella hyviä. Jäi vähän harmittamaan se yksi ostamatta jäänyt, jossa oli parin muun kukan lisäksi valeriaanaa - auttoi kuulemma hermostuneisuuteen, mutta maku oli todella täyteläinen ja hyvä. Toinen ostamatta, mutta mieleen jäänyt oli teeruusuhunaja - tuli mieleen turkish delight -herkut, itämaissahan harrastetaan ruokien maustamista kukkaisaromeilla.

Yksi viimeisimmistä kohdalle osuneista myyjistä oli Marielista kotoisin eli kielisukulainen. Hänellä oli kojussaan hienoja kuvia, missä hän oli milloin minkäkin kukkivan pellon pientareella. Hänen valkoapilahunajansa oli parempaa kuin yksi aiemmin maistamani, ja tietysti nyt sukulaisnaista oli tuettava. Lyhyesti sanoja vertaillessa löysimme ainakin pari sanaa, jotka tuntuivat puolin ja toisin tutuilta (äiti ja pirtti).

Tilastojen mukaan venäläiset suhtautuvat länsimaalaisiin ynseämmin kuin ennen. Se ei ainakaan vielä ole näkynyt mitenkään, vaikka en ihmettelisi jos alkaisi näkyä - niin valtavaa propagandavyörytystä tulee televisiosta ja lehdistä.  Media on lähes kokonaan hallituksen hallussa, ja sen näkee. Venäjällä vapaat toimittajat ovat todella hengenvaarassa - esimerkiksi suurin piirtein kaikki Ukrainassa kuolleiden venäläisten sotilaiden hautajaisista kirjoittaneet on hakattu sairaalakuntoon. On kerta kaikkiaan uskomatonta ja kunnioitettavaa, että he siitä huolimatta kirjoittavat.

En aluksi ollut kovin selvillä Venäjän sanomalehdistä, mutta kyllähän sen Venäjän hallituksen äänitorven tunnistaa jo ulkoasusta: Rossiiskaja Gazeta on hyvää paperia, kaikki kuvat värikuvia ja vielä isoja läpi koko lehden. Artikkelit ovat taiten kirjoitettuja, esimerkiksi kulttuuriuutiset ja muut ei-poliittiset jutut. Poliittiset jutut tietysti tukevat Putinin linjaa, mutta eivät nekään niin ilmiselvän propagandistisesti kuin ykköskanavan uutiset. Valtalehtien toimittajilla on kuulemma tosi hyvät palkat verrattuna länsimaisiin toimittajiin. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Moskova on kallis kaupunki, varsinkin jos ei ole aikaa etsiä edullisempia hintoja.