Suomalaisuus on brändi, ja Levitan venäläisen maiseman ikoni

Moskovassa toimivien suomalaisyritysten väkeä oli töissä aamukahvilla. Melkein kaikilla on nykytilanteessa ongelmia, enimmäkseen rahoituksen kanssa. Valion edustaja oli kutsuttuna esitelmöitsijänä. Valio on käynyt kauppaa Venäjän kanssa jo tsaarin ajoista, mutta oman edustuston se perusti Venäjälle Pietariin vasta 1993.

Valio eroaa muista yrityksistä siinä, että se on osuuskunta - eli ei koko ajan tarvitse hampaat irvessä tehdä voittoa. Valiolla on omia tuotantolaitoksia Venäjällä, esimerkiksi sulatejuustola Moskovan lähellä. Ongelmana on tarpeeksi laadukkaan raaka-aineen saanti nyt kun Suomesta ei voi tuoda enää maitoa tai maitojauhetta. Koska laatu on tärkein bränditekijä, Valio on, päin vastoin kuin muut, lisännyt henkilökuntaa, sillä laadun tarkkailuun täytyy panostaa uudella tavalla. Aiemmin voitiin luottaa siihen,että Suomesta tuotu raaka-aine on jo tarkistettu. Suomessa kuulemma tarkistetaan laatu antibioottijäämien ym. varalta ensin tuottajien luona, sitten kuljetuksen yhteydessä ja lopuksi vielä tehtaalla - ei ole varaa heittää tuhansia litroja maitoa menemään yhden viallisen erän takia. Venäjällä tuottajat käyvät läpi tiukan seulan, kaikki maatilat tarkistetaan ja heille annetaan yksityiskohtaista ohjausta, on palkattu oma eläinlääkärikin.

Vaikka Valion edustaja tietysti puhuu omaksi edukseen, vakuutuin siitä että Venäjällä kannattaa ostaa Valion tuotteita jos eteen sattuu. Täällä tunnetaan Viola-kolmiopakkaus hyvin  jo neuvostoajoilta,  ja maidon ja Oivariinin perään huokailevat kaikki,  niin venäläiset kuin ulkomaalaisetkin.

Valio toi joulukuussa Pietariin koe-erän laktoosittomia tuotteita, joihin oli saatu lupa Venäjän asettaman tuontikiellon julistamisen jälkeen. Venäjän tulli pysäytti erän tullivarastoon ja ilmoitti löytäneensä tuotteista tiettyä antibioottia. Valion puolesta kerrottiin, että Suomessa ei käytetä missään juuri tuota antibioottilaatua, vaan erästä toista. Tullin laboratoriossa tehtiin uusitatutkimus, missä löydettiin sen edellisen antibiootin lisäksi Valion mainitsemaa antibioottia. Tutkinnan aikana kaikki tuotteet olivat ehtineet mennä käyttökelvottomiksi, tuoretuotteita kun olivat.

Moskovassa myytävät leivän päälle tarkoitetut rasvat eivät ole hyvänmakuisia, joten olen alkanut käyttää pelkkää juustoa tai en mitään, leipääkin tulee syötyä hyvin vähän. Voita voisi käyttää,  mutta se pitäisi muistaa ottaa pehmenemään ennen käyttöä.

Suomalaisuus on Venäjällä elintarvikkeissa hyvä bränd. Jatkuvasti näkee tuotteita, joissa annetaan ymmärtää että kyseessä on jos ei suomalainen, niin ainakin suomalaista laatua vastaava tuote tai suomalaisten tekemän laaduntarkkailun läpäissyt tuote tai suomalaisfirman Venäjällä valmistama tuote. Esimerkiksi Valio on joskus vuosia sitten tehnyt yhteistyötä erään firman kanssa, jonka nimi on suomeksi 'tuhat järveä' ja tuotepakkauksissa Suomen lipun kuva. Nyt firma on ilmeisesti saanut määräyksen ottaa lippu pois pakkauksista, mutta järvien ja metsien kuva siihen jää.

Lähikaupassa on myynnissä kaurahiutaleita, joiden valmistajan logo on hyvin saman tyyppinen kuin Myllyn Parhaalla. Samoin myydään erilaisia viljatuotteita nimellä 'Mätti', niissäkin pakkauksessa Suomen lipun kuva - firmalla ei ole mitään siteitä Suomeen. Tässä kuva pikatattarista eli lisää vesi, odota viisi minuuttia ja sinulla on tattaripuuro valmis.

Saara tuli kylään pääsiäiseksi, tosi mukavaa! Sää ei ollut mitä toivoin: olin olettanut, että Moskovan normaali Suomea aikaisempi kevät olisi parhaimmillaan. Mutta ei: me tarvoimme päivän kaupungilla vesi- ja lumisateessa, Saara kylmissään ohuessa takissaan. Kävelimme ensin osan Kristus Vapahtajan kirkolle (se Pussy Riot -kirkko), otimme sieltä trollikan ja sitten taas kävelimme pätkän Tretjakovin gallerialle.

En ole täällä vanhassa Tretjakovissa aiemmin käynyt, sillä se oli aiemmalla Moskovan-reissullani kaikki kolme vuotta remontissa, suomalaiset remontoivat. Tiedän sen siitä, että konsuliasioita hoitaessani vein yhdelle miehelle haasteen työmaalle.

Onhan se hieno museo. Alun joka paikassa samanlaiset 1700-luvun ja 1800-luvun alun maalaukset kävelimme nopeasti läpi, mutta venäläiset klassikot vaativat enemmän aikaa. Aivazovskilta oli yksi aivan mahtava merimaisema, Ivanovilta monia hyviä maisemia, Shishkinin mäntymetsät, Levitanin maisemat, Repin. Uusiakin hyviä löytöjä tuli, esimerkiksi Vereshhjagin, joka on maalannut paljon kuvia Uzbekistanin alueelta ja historiasta.

Saara Levitan-salissa

 Tretjakovin galleriasta kävelimme Kremlin kuvetta Punaiselle torille ja sieltä GUM-tavarataloon syömään Stolovaja 57:ään, missä on tarjolla venäläistyyppistä ruokaa suhteellisen edullisesti. Kyseessä on siis ruokala, jossa osa ruokalajeista valitaan itse, osa annostellaan lautaselle ja sitten mennään tarjottimen kanssa kassalle. Lopuksi ei tarvitse tarjottimia viedä rullakkoon itse, vaan niitä keräämään on  henkilökuntaa.

Stolovaja 57 on yleensä aina täynnä

Kotiin palattua jalat olivat ihan muusina. Työmatka on niin lyhyt, että normaalina arkipäivänä kävelyä tulee hyvin vähän, eikä kuntopyöräily rasita samoja jalan osia kuin kävely. Myös viime viikonloppuna kävelin lähiympäristössä kolmisen tuntia, sillä osallituin opastettuun kiertokävelyyn lähikulmilla.

Opas oli historioitsija Aljona K., ja meitä oli kymmenkunta kuulijaa, kaikki muut olivat venäläisiä. Nämä kulmat ihan vilisevät tuttuja nimiä: lähikaduilla ovat asuneet muun muassa Shaljapin, Majakovski ja Lili Brik, Jesenin, Pushkin, Tolstoi. Venäläisen maiseman yksi ikonisimpia maalareita, Isak Levitan karkotettiin  juutalaisena säännöllisin väliajoin kaupungista, mutta hän palasi aina asumaan Pretshistenkalle. Jeseninin amerikkalainen vaimo Isadora Duncan piti samalla kadulla tanssikouluaan. Muistatteko filmin Isadora, jossa Vanessa Redgrave esitti Duncania? Hyvä filmi, tekisi mieli nähdä uudestaan.

Näille kierroksille aion osallistua vastaisuudessakin - maksoi 400 ruplaa eli 6,50 euroa ja oli tosi kiinnostavaa. Samalla sain harjoitusta venäjän kielessä, oli mukava huomata että pystyn hyvin seuraamaan opasta ja ymmärrän mitä hän sanoo.