Vanha ystävä 22 vuoden takaa

Jäin ihmettelemään, että mitä minä oikein olen tehnyt viime aikoina? Töissä olen käynyt, ja olen käynyt ostamassa uuden talvitakin. Samalla reissulla Eija osti minulle Stockalta pussillisen salmiakkeja, ja yhtä niistä syödessäni irtosi poskihampaasta paikka. Sama hammas on mennyt halki kerran aikaisemminkin, se on oikea riesa. Paikka oli mahdottoman suuri, hammasta oli jäljellä vain yksi reuna. Tänään se koko hammas poistettiin venäläisellä Medsi-klinikalla, kirurgi oli Bashkirian yliopistossa oppinsa saanut Daniil Dmitrievitsh, langan laiha nuori mies.

Klinikka oli ehdottoman luottamusta herättävä, aion käydä siellä tutkituttamassa ja putsauttamassa muutkin hampaani, kunhan tästä tokenen. Hampaan poisto vei yli puoli tuntia, sillä se jouduttiin kaivamaan paloina pois leukaluusta. Mutta hyvin tuntuu paranevan, ei vuoda eikä jomota.

Kävin ensin yleistutkimuksessa ja röntgenkuvassa, ja sen perusteella lääkäri suositteli hampaan poistoa. Olin ehdottomasti samaa mieltä, mutta implantista en ole ihan varma. Jos en hymyile leveästi, puuttuvasta hampaasta ei ole mitään haittaa, purentaan se ei ainakaan vaikuta. Täytyy siis alkaa elää sellaista elämää, että ei leveästi hymyilytä..

Alkututkimus röntgeneineen maksoi 1400 ruplaa (18 euroa nykykurssiin) ja hampaan poisto 4200 ruplaa (54 euroa) eli kannattaa käydä täällä hammaslääkärissä. Daniil Dmitrievitsh sanoi, että lisäoperaatioita hampaistossa saa tehdä kahden viikon päästä.

Ja onhan minulle sentään tapahtunut muutakin: vanha ystäväni yli 20 vuoden takaa, Nikolai Estis on kaupungissa! Kolja asuu pysyvästi Saksassa, mutta hänellä on työhuone Moskovassa ja käy täällä usein. Nyt hän on täällä  edesmenneen vaimonsa Lidian näyttelyn avajaisten takia, avajaiset ovat Marina Tsvetajevan kotimuseossa ensi lauantaina. Sellaisia Lidan töitä, joita en ole ennen nähnyt, hän teki ne Saksassa ennen kuolemaansa.

Koljan ateljee on taiteilijoiden rakennuttaman osuuskuntatalon 13. kerroksessa. Kolja on itse ostanut sen joltakin taiteilijatuttavaltaan. Se on vähän liian pieni todelliseen työn tekoon, mutta siellä voi asustaa Moskovassa käydessä ja siellä on tilaa jo valmiille tauluille. Näkymä ikkunasta kaupungille on aivan tyrmäävän ihana, illalla katseenvangitsijana valaistu Moskovan yliopiston päärakennus.

Kolja oli entisensä, hurmaava tarinankertoja. Koljan venäjää on niin helppo ymmärtää, ja hän ymmärtää helposti taas meitä jotka viljelemme vääriä kielioppimuotoja ja tapailemme sanoja. Ja tietenkään en ottanut yhtään kuvaa.

Katsoimme vanhoja tauluja, suurin osa niistä oli sellaisia jotka olin nähnyt ja muistin nähneeni 1980-luvun lopulla. Uusia Kolja ei ainakaan Moskovassa ole tehnyt juuri, paitsi tällaisia kuvan kaltaisia pieniä piirroskortteja. Tai niin ainakin ymmärsin. Oli kuitenkin ihmeellistä tavata 22 vuoden jälkeen ja kuulla tarkemmin Lidan elämästä ennen kuolemaansa ja heidän elämästään Saksassa. Pääsivät muuttamaan sinne aikanaan juuri juutalaisuuden takia - en tiennytkään että Saksa niin avokätisesti on ottanut juutalaisia vastaan.