Kulttuuria

Ensin en viikkokausiin käy missään ja nyt sitten suurin piirtein joka ilta jossakin. Viime perjantaina menimme töistä suoraan Teatr Kinoaktjoraan eli elokuvanäyttelijöiden teatteriin. Saimme ns. ystävähinnan liput Joel Lehtoselta, joka on Moskovassa koulutuksen saanut teatteriohjaaja. Näytelmänä oli Mika Myllyahon 'Kaaos - naisia hermoromahduksen partaalla'.

Teatteri oli täynnä väkeä, enimmäkseen keski-ikäisiä tai keski-iän jo ohittaneita naisia. Osa naisista kuulemma näkee kaikki näytelmät Moskovassa. Lippuluukulla oli tyypillinen tungos.

Itse näytelmä jäi askarruttamaan, sillä se ei oikein toiminut. Osa tekstistä meni ohi korvien, mutta siitä huolimatta.. Ohjauskin tuntui ok:lta, joten tulin siihen tulokseen että miehen kirjoittama teksti ei toiminut. Perusasiat olivat väärin eli eivät naiset turvaudu nyrkkeihin hermostuessaan, ja naiset kyllä vatvovat toistensa asioita, eivät ohita kuuntelematta. Toinen ongelma oli, että sinänsä hyvät näyttelijät olivat ihan venäläisen oloisia, mutta näytelmä asettui selvästi Helsinkiin. Näyttämöllepano ei ollut perinteinen, venäläinen - tai mistä minä tiedän, tämähän oli ensimmäinen teatterikäynti tällä reissulla.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin, aina teatteri kotisohvan voittaa, niin kuin työkaverini Arja S. sanoi. Ja vatvoinhan minä tätä päiväkausia mielessäni, sen sijaan että olisin miettynyt jotakin huomattavasti vähemmän aivotyötä vaativaa.

Lauantai-iltana olin sitten Marjan ja Genan luona syömässä, kiva ilta, kävelimme takaisin kotiin. Mutta sitä ennen, ihmeiden ihme: sain pestyä huushollin tosi rähjäisessä kunnossa olleet ikkunat! Maailma kirkastui hetkessä. Lisäksi korkeanpaikan kammoa ei ollut nimeksikään. Olen aloittanut säännöllisen lihaskuntoa lisäävän jumppaohjelman kotona, ja uskon että korkeanpaikan kammoa helpotti nimenomaan jalkalihasten voimistuminen. Lisäksi oli hyvät välineet: lämmintä vettä, loraus etikkaa, PVA-sieni ja ikkunan pesuun tarkoitettu mikrokuituliina - homma hoitui parilla pyyhkäisyllä.

Likaiset työvälineet, puhtaat ikkunat

Sunnuntaina olin VDNH:ssa eli kansantalouden saavutusten näyttelyalueella katsomassa miten venäläiset juhlivat laskiaissunnuntaita. Siellä oli myyntikojuja (piirakoita ja täkäläisiä blinejä eli meikäläisiä lettuja), pulkkamäki, karuselli, lasten kuljetusta rattailla ja riehumista heinäkasassa. VDNH:ssa on Euroopan pisin luistinrata (niin on mainostettu), sekin näytti ihan hauskalta.

Jäi selvittämättä, ovatko heinät osa laskiaisperinnettä 

Maanantai oli venäläisillä vapaapäivä, Isänmaan puolustajan päivä. Päivään kuuluu uskomatonta isänmaallista hypetystä. Suurlähettilään taloudenhoitajalla on mukanaan Moskovassa neljä (!) Venäjän terrieriä, mahdottoman isoja mustia koiria. Niitä pidetään Venäjällä suurin piirtein tappajina, Stalinin lempikoiria kuulemma. Janin koirat ovat hyvin kasvatettuja tyyppejä, ystävällisiä mutta tietysti voimakkaita. Koiria ulkoiluttaessaan Jani oli saanut Gorkin puistossa halauskiintiön täyteen, kun ihmiset isänmaallisuuden puuskassa tulivat halaamaan. Vaikea kuvitella, että meillä Suomen pystykorvan omistaja saisi itsenäisyyspäivänä halauksia kanssakulkijoilta!

Janilla oli jo etukäteen jonkun verran yhteyksiä Venäjän terrierin kasvattajiin Moskovassa. He ovat kuulemma nykyään niin yltiönationalisteja, että yhteydenpito on jäänyt vähiin. Muutenkin isänmaallisuus on kurssissaan. Joku tuttu opettaja oli kertonut meidän kulttuurineuvokselle, että hänellä on ongelmia oppilaidensa kanssa kun he ovat niin yksisilmäisen nationalisteja.

Kuva: Christa Åkerman

Maanantai-iltana olin Pekka Kuusiston konsertissa suurlähetystön juhlasalissa. Sali oli ihan täynnä ihmisiä, enimmäkseen venäläisiä. Kuusisto hurmasi kaikki. Hän soitti viulullaan jännän, oman sikermänsä suomalaista kansanmusiikkia, mistä siirryttiin portaattomasti Bachiin ja muuhun klassiseen ja taas kansanmusiikkiin.

Se oli suorastaan hypnoottista, aivan valtavan hyvin soittaa niin klassista kuin kansanmusiikkia. Kuusisto piti suurlähetystön juhlasalia hyvänä paikkana soittaa, ja sen akustiikkaa ovat kuulemma muutkin ovat kehuneet. Kuvan taustalla näkyvät taulut ovat lainassa Kiasmasta.

Kuvan on ottanut CIMO-harjoittelijamme Christa Åkerman

Tiistai-iltana Kuusisto esiintyi Tshaikovski-salissa venäläisen Musica Vivan kanssa. Ohjelmassa oli ensin vähän tylsää Haydnia, sitten minulle tuntemattomammat Fritz Kreisler, Frank Martin ja Ottorino Respighi.

Sali oli sielläkin lähes täysi, ja Kuusisto hurmasi heidätkin. Hän oli pukeutunut hyvin epäsovinnaisesti, ja yleisöstä jotenkin huomasi että suhtautuivat vähän sekalaisin odotuksin. Mutta heti ensimmäisistä tahdeista yleisö valpastui, ja lopussa ylimääräisten jälkeen (suomalaista kansanmusiikkia) hänelle huudettiin jo bravota ja aplodit olivat ihan huumaavat. Mutta itse konsertti oli muutenkin todella nautittava. Aiomme Marjan kanssa hankkia liput seuraavaan Musica Vivan konserttiin, on se niin taitava kamariorkesteri.