tarkoitettu alue, siksi sen nimi on Sokolniki (käsittääkseni tarkoittaa haukkametsästäjää, haukka on sokol).
Puisto on aivan metroaseman vieressä, sisääntulo on leveä, hyvin päällystetty alue. Päällysteellä nuoret rullaluistelevat, lautailevat, potkulautailevat. Kummallakin sivulla on penkkejä, joilla istuu kauniiksi laittautuneita vanhempia naisia helmineen ja hattuineen, mukana iäkkään puoleisia miehiä. käytävän sivulla on ulkotanssialue,joka näyttää olevan iäkkäämmän väen käytössä. Puiston alkupuolella on tyylikkäitä katettuja ulkoilmakahviloita ja erilaisia ruokaa ja juomaa tarjoavia koruja, iso suihkulähde ja alue, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia kissanäyttelyistä ortodoksisiin markkinoihin. Puistoa halkoo viuhkamaisesti kuusi päällystettyä käytävää, joita pitkin ajeluun voi vuokrata polkukärryjä ja jonkinlaisia moottoroitujakin menopelejä.
Kävytävien välillä on metsäpolkuja ja kuntopolkuja, osin hoidettua ja kukkaisutuksin koristeltuja osuuksia, osin lähes villiä metsää (tosi ilman Suomen varpukasveja ja sammalta). Marja ja Gena olivat kerran sattumalta osuneet puiseen kirkkoon, jonka sivurakennuksessa on trapetsa, vaatimaton mutta hyvää kotiruokaa tarjoava ruokala. Menimme sinne nytkin parin tunnin kävelyn jälkeen syömään. Itse otin keitettyjä tattariryynejä, jauhalihapihvejä ja salaattia mehulasillisen kanssa. Ruokalassa oli puiset penkit ja pöydät, lautaset ja kupit olivat kaikki vanhoja ja eriparisia. Palvelu oli ystävällistä ja vaatimatonta, muut asiakkaat enimmäkseen iäkkäitä naisia, mutta oli yksi isä poikiensa kanssa. Pojat söivät innolla kaalisoppaa.
Ruokalassa myytiin itse valmistettuja piirakoita, joita ihmiset kävivät ostamassa mukaan - heti kun uunista tuli uusi erä, jostakin ilmestyi ihmisiä ostamaan pellin tyhjäksi. Itse ostin Genan suosituksesta linssipiirakoita, pulleita, pyöreitä pullia, laella nänniä muistuttavan nipa. Ruoka oli maukasta, hyvää ja halpaa - minun annokseni tuli maksamaan noin kolme euroa.
Matkalla takaisin portille ostimme vielä toisen luostarin kojusta lisää piirakoita: itse ostin porkkanarusinapiirakoita. Kotona totesin, että molemmat olivat hyviä, mutta erityisesti linssipiirakat.
Oli kahteen viikkoon ensimmäinen päivä kun Moskovassa ei ollut tukahduttavan kuuma. Gena lähti metrolla kotiin viemään koiraa ulos, mutta me lähdimme Marjan kanssa kävellen etsimään Baumanin puistoa, jossa olisi ollut Afrikka-teemapäivä. Emme löytäneet, mutta kävimme matkalla Pushkinin ristiäiskirkossa ihmettelemässä (oli huivi mukana, etteivät mummut pääse huomauttamaan - täällä ollaan erityisen tarkkoja uskontoasioissa). Trapetsassa oli yksi mies, joka sekä lähtiessä että tullessa pitkään ja näkyvästi rukoili nurkassa olevan ikonin edessä. Itse mies ei näyttänyt kovin hartaalta, kyseessä oli enemmänkin näytös - jumalalle vai meille?
Kävimme myös karttakirjakaupassa ostamassa reppuun mahtuvan Moskovan karttakirjan, itse ostin vielä seinälle ison kartan. Sitten otimme trolleybussin, jolla pääsin ihan lähelle kotia. Jalat olivat ihan muusina!
Venäläiset harrastavat edelleen puistoja: pariskunnat kävelevät käsikynkkää, vanhemmat tulevat puistoon lasten kanssa, ystävättäret kuljeksivat keskenään kuiskutellen. Naiset ovat tyylikkäämmin pukeutuneita kuin miehet ja me suomalaiset naiset keskimäärin. Nuorisossa eroa ei tosin näe ihan yhtä selvästi. Välillä näkee metrossa pariskuntia, joissa nainen on kuin juhliin menossa tyylikkäänä mekossa ja korkokengissä, kun miehellä on lenkkarit ja lököttävät farkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti