Taustalla pilkottaa upeita taloja - pitkin matkaa oli omakotitaloalueita, joille oli rakennettu isolla rahalla isoja taloja. Joissakin paikoin joen ranta näytti ihan samalta kuin silloin kun lähtee Tukholmasta laivalla Suomea kohti.
Jouduimme sataman lähettyvillä odottamaan bussia jonkun aikaa. Viereisestä vähän ränsistyneestä mutta kauniista puutalosta pelmahti ulos noin nelissäkymmenissä oleva nainen, joka touhusi että tuo meille juuri leipomiaan piirakoita. Koska laivassa ei lupausten vastaisesti ollutkaan tarjolla mitään muuta kuin laihaa kahvia ja jäätelöä, otimme tarjouksen innoissamme vastaan. Nainen toi meille tarjottimella aivan suussasulavaa kaalipiirakkaa eikä huolinut mitään maksuksi. Kun olimme huokaillen ja kiitellen syöneet kaiken, hän häipyi takaisin taloonsa. Oli matkustellut Euroopassa Italiassa ja Itävallassa ja muuallakin, mutta ei ollut käynyt Suomessa. Totesi kuitenkin että suomalaiset ovat kuin venäläiset, tavallisia ihmisiä.
Tarjottimia maalaa kylässä useampi mies ja nainen, jokaisella vähän oma tyylinsä. Tarjottimen reunoilla on omat maalarinsa, jotka eivät neuvottele mallista kukka-aiheen maalanneen henkilön kanssa.
Itse taidekylässä kävimme maalausateljeessa ja museossa, opas oli olemukseltaan tyttösen näköinen nainen, joka kuitenkin osoittautui jo ihan aikuiseksi. Näitä sivistyneistöön kuuluvia, meikkaamattomia, hyväkäytöksisiä, sympaattisia ja kulttuuria suorastaan hehkuvia naisia.
Museossa oli kauppakin, jossa myytiin kaikenlaista lasisista koristepalloista koruihin ja tietysti eri muotoisiin tarjottimiin. Pahaksi (tai liekö hyväksi) onneksi samaan aikaan kauppaan osui eläkeläisjoukko, joten häivyin sieltä hyvän sään aikana. Minulla itse asiassa saattaa olla kotona näitä tarjottimia, en vain muista mitä siellä tarjottimen pohjassa lukee.
Zhostovon kukkatarjottimia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti