Tiistaina olin töiden jälkeen Moskovan filharmonian pienessä salissa kuuntelemassa kansainvälisen nuorten säveltäjien akatemian (kaksiviikkoinen opetussessio Permin alueella) lopputöitä. Mukana oli suomalainen Timo Tuhkanen, jota organisaattorina toiminut nainen kuvaili hyväntahtoisesti 'huligaaniksi'. Musiikki oli ultramodernia, enemmän erilaisia ääniä kuin perinteistä musiikkia. Mutta se oli innostavan uutta, ei nukuttanut! Lyhyet sävellyksen pätkät esitti Moskovan nykymusiikin ensemble, uranuurtaja nykymusiikin esittämisessä Venäjällä, taitavia tyyppejä!
Timo Tuhkasen työtä kuvattiin näin: 'The compostion unfinnish(ed.) looks at how we construct meaning through a process of editing our memories of history. All the words used in the piece are words from the Finnish language that originate from Russia.' Sen esittivät haitaristi ja huilisti, soittaessaan mumisten suomalaisia sanoja (joista erotin vain samovaarin) ja välillä siirtäen kolauttaen tuoliaan, haitaristi näpytteli välillä haitaria ja huilisti puhalteli muuten vaan huilun ohi.
Viimeinen esitys oli enemmänkin performanssi kuin musiikkiesitys: flyygelisti löi pari kertaa käsillään flyygeliin, muuten soittimia ei käytetty, vaan soittajat vaihtelivat rytmisesti asentoaan, puhaltelivat ja huokailivat, liikuttelivat jalkojaan.
Perjantai-iltana oli sitten tarjolla ihan perinteistä oopperaa Galina Vishnevskajan oopperamusiikin keskuksessa, jossa oppilaat esittivät Tshaikovskin Jevgeni Oneginin. Oopperakeskuksen lava ja katsomo ovat tosi pieniä, mutta kaikki on paikallaan niin kuin isommissakin taloissa. Lauloivat hyvin, näyttelivät surkeasti, mutta on se vähän tylsää tuon modernin musiikin jälkeen. Yleisö taputti hulluna ja huusi bravota, ilmeisesti katsomo oli täynnä nuorten kamuja ja perhettä.
Tänään lauantaina kävin kyllä ostamassa kävelykengät - ensi viikolla kuulemma sataa eikä minulla ole kuin kangaskengät mukana täällä. Mutta sen jälkeen kävimme katsastamassa kaksi teollisuustiloihin tehtyä taidealuetta, toinen Winzavod vanhaan viina(viini?)tehtaaseen ja kellareihin tehty näyttely-, työhuone- ja galleriatilojen kokonaisuus.
Moskovassa on aika paljon katutaidetta eli isoja seiniä maalattuna, niin tämänkin alueen takaseinä. Pistän kuitenkin kuvan (ilmastointi?)putkesta, johon oli maalattu kuvia.
Kävimme Winzavodissa näyttelyssä nimeltä 'Paratiisi', joka oli syvällä maan alla entisen viinivaraston isoissa holveissa. Ei mitään tauluja, vaan enimmäkseen liikkuvaa kuvaa, esimerkiksi suoraa kuvaa jostakin kaupungin bussipysäkiltä tai matoja täynnä olevasta maapläntistä. Olin ymmärtävinäni pienen ristiriidan näyttelyn nimen ja julisteen (vaalean pilven päällä sinisellä taivaalla askeltava mies) ja itse näyttelyn välillä..
Sieltä kävelimme noin kilometrin toiselle vielä isommalle tehdasalueelle, Artplayhin. Siellä on sekä näyttelytiloja, työtiloja, kahviloita että tosi kalliita designmyymälöitä, lisäksi taideyliopisto, jolla on yhteistyötä brittiyliopiston kanssa. Matkalla menimme alikulusta, joka on täysin maalattu - paljon hienompi kuin harmaa betoni.
Olimme Winzavodissa puolen päivän aikaan, silloin moskovalaiset ovat vielä kotona ja varsinkin daideelliset ihmiset - molemmissa paikoissa oli huomattavan tyhjää. Vasta Artplaysta lähtiessämme paikalle alkoi kokoontua moottoripyöräilijöitä, heillä ja moottoripyöräharrastajilla oli ilmeisesti jonkinlainen kokoontumisajo.
Kävimme isossa ja ilmaisessa katutaiteen näyttelyssä, mikä oli ihan kyllin hyvä, vaikka ei mitään mistä olisin erityisesti innostunut - paitsi hissin reunukset:
Artplayn alueella liikkuvat ihmiset olivat selvästi nuorta intelligentsiaa tai jotakin vaihtoehtoista normaaliin kauppakeskuskansaan verrattuna. Vähän arastelen ottaa kuvia, vaikka Venäjällä on yksityisyydensuoja selvästi paljon vähäisempi kuin Suomessa. Täälläkin oli yksi hieno seinämaalaus, stereosoittimen nappuloita kuvaava teos: punaisissa nappuloissa oli muistaakseni teksteinä ainakin henkisyys ja patriotismi, liukunappulat mittaavat kulttuuria, yhteiskuntaa, taloutta ja politiikkaa.
Ensi maanantaina on vielä Moskovan nykymusiikin ensemblen konsertti suurlähetystössä, siellä ohjelma ei tosin ole ihan ultramodernia, mukana on yksi Sibeliuksenkin teos. Tämä viikonloppu on kuulemma viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä, minullakaan ei ollut edes takkia mukana koko päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti