Moskovan syntymäpäivänä

Kävin lauantaina ostoksilla Ashanissa, joka on Tarjoustalon ja Prisman välimaastoon sijoittuva kauppa. Niitä on useampi Moskovassa, tänne menin ensin metrolla yhden vaihdon ja muutaman pysäkinvälin. Tämä Ashan on suuren ja hienon kauppakeskuksen kulmassa kahdessa kerroksessa. Ostin siivoustarvikkeita, kumisaappaat, pienen maton, jonkun verran ruokaa, sauvasekoittimen ja kukkaruukkuja, maksoi yhteensä 100 euroa. Kallein yksittäinen ostos oli Boshin sauvasekoitin (22 euroa), seuraavaksi kallein pieni Bilbao-matto (9 euroa, ilmeisesti tuontitavaraa), sitten froteepyyhe (8,50 euroa), joogamatto (8 euroa), kumisaappaat (7 euroa), harja/kihveli (6 euroa). Halvin ostos oli valkoinen guassituubi (29 senttiä). Neljä valmiiksi pakattua croisanttia maksoi euron.

Minulla on lyhyt työmatka, mutta sille mahtuu pari semmoista kohtaa että jos sataa, tarvitsen kumisaappaat.

Otin kauppakeskuksen edessä kyytiä tarjoavilta 'taksinkuljettajilta' kyydin kotiin, kun tavaraa oli kaksi isoa kassillista ja vielä se kihvelisetti. Keskuksen eteen on pysäköity yksityisautoilijoita, joista suurin osa on jostakin Keski-Aasiasta. Auton rekisteri on kadun puolelta osittain peitetty pahvilapulla, sillä Moskovan keskusta-alueelle on tullut parkkimaksupakko. Kaduilla kulkee tiuhaan autoja jotka kuvaavat väärin parkkeeratut autot ja lasku tulee perässä. Nokkelat moskovalaiset peittävät osan rekisterikilvestä tai nostavat takaluukun auki. Onneksi olin jo päättänyt etukäteen, että maksan matkasta 400 ruplaa, minkä edellisen kerran perusteella tiesin ihan kohtuulliseksi. Miehet olisivat vängänneet 500 ruplaa, mutta kun totesin voivani mennä metrollakin, maksusta sovittiin. Kuski oli tosi sympaattinen ilosilmäinen nuori mies Tadzikistanista, asunut Moskovassa 12 vuotta remonittitöitä ja taksihommia tehden. Nyt vaimo on raskaana, esikoinen tulossa. Tadzikistanissa on kuulemma ollut viime vuosiin asti levotonta, sisäistä kahinointia. Luulin että sillä on raja Venäjän kanssa, mutta ei olekaan, vaan Afganistanin, Uzbekistanin, Kiinan ja Kirgisian kanssa. Vuoristoista seutua, myyvät kuulemma vettä naapureille, ja marmoria. Molemmat puhuimme yhtä huonoa venäjää, ei tarvinnut jännittää taivutusmuotoja.. Jäi harmittamaan että olisinhan minä voinut yllärinä maksaa 500 ruplaa, kun on lapsi tulossa ja kaikkea.

Perjantai-iltana tuli TV:stä Golos Rossii eli paikallinen Voice. Kansainvälinen formaatti, toimi samalla tavalla kuin Suomessakin. Hyviä laulajia kyllä, ehkä enemmän variaatiota kuin Suomessa. No, suuri maa, isot valikoimat.

Jatkan tätä myöhemmin, joten tiedän sanoa että se harja/kihvelisetti on ihan susi eli kihveli on keskeltä koholla, siis lakaisen roskat kihvelin alle.. Yritin vääntää sitä, mutta ei sillä tee mitään. Pistin kaupassa ostoskärryyn myös pitkävartisin ikkunanpesusienen ja kotona huomasin, ettei minulla ole sitä, eikä sitä ollut laskussakaan. Menin käymään välilläruokatarvikkeita myyvässä alakerrassa ja varmasti silloin joku nappasi sen kärrystäni, ei tarvinnut lähteä hakemaan yläkerrasta!

Tänä viikonloppuna Moskovassa on vietetty kaupungin 867-vuotisjuhlaa. Kaupungin synttärit ovat jokavuotiset, ja niiden kunniaksi joitakin pääväyliä suljetaan liikenteeltä, kaduille ja puistoihin järjestetään mitä monisaisempia tapahtumia: on teatteritapahtumia, kirjakirppareita, sirkusta, balettia, pop-musiikkia, kaupungi halki pyöräilyä. Nyt oli vielä niin mahtavan hyvä ilma.

Aamulla kauppaan lähtiessäni kurvasin vieressä olevan Moskovan museon pihan kautta. Siellä nuoret olivat järjestämässä päivän tapahtumia, siellä oli muistaakseni jokin ruokatori ja rokkikonsertti, olikohan jotakin graffitijuttuakin.

Illalla lähdin Eija R:n kanssa läheiseen Gorkin puistoon kävelylle, Puistossa oli nuoria esittämässä katutanssia, rummuttajia ja saksofonisti, yksi ryhmä tanssi vakiotansseja, siellä oli  myös tanssilava erikseen, lapsille karuselleja. Oli kivan leppoisa ja hyväntuulinen tunnelma. Lopuksi jäimme täpötäydelle Krimskij Valin sillalle klo 10.30 seuraamaan ilotulituksia - yksi näkyi Punaiselta torilta, toinen ihan meidän vierestä Taiteilijoiden talon takaa. Pistän tähän Eijan ottaman kuvan, omat kuvani epäonnistuivat täysin.

Sunnuntaina tuli muuttokuormani. Mikä nautinto istahtaa omaan keinutuoliin! Muuten olin vähän toisaikainen, olen koko viikon ollut epämääräisessä flunssassa, nytkin koko päivän nenä tukossa ja olo väsynyt. En jaksanut lähteä kaupungille, vaan seurasin tavaroita purkaessani ja verhoja lyhentäessäni TV:stä miten Moskovassa tapahtui vaikka mitä. Täällä alkaa muuten syksyllä 1-kanavalla kaksi makupaloista päätellen taitavasti tehtyä minisarjaa, toinen Katariina Suuresta ja toinen Rasputinista. Voi kun älyäisivät ostaa ne Teemalle Suomeen!