Musiikkia ja taidetta

Ensimmäiset viikot ovat menneet ostoskeskuksissa, mutta nyt on ollut kulttuuripitoinen viikko.

Tiistaina olin töiden jälkeen Moskovan filharmonian pienessä salissa kuuntelemassa kansainvälisen nuorten säveltäjien akatemian (kaksiviikkoinen opetussessio Permin alueella) lopputöitä. Mukana oli suomalainen Timo Tuhkanen, jota organisaattorina toiminut nainen kuvaili hyväntahtoisesti 'huligaaniksi'. Musiikki oli ultramodernia, enemmän erilaisia ääniä kuin perinteistä musiikkia. Mutta se oli innostavan uutta, ei nukuttanut! Lyhyet sävellyksen pätkät esitti Moskovan nykymusiikin ensemble, uranuurtaja nykymusiikin esittämisessä Venäjällä, taitavia tyyppejä!

Timo Tuhkasen työtä kuvattiin näin: 'The compostion unfinnish(ed.) looks at how we construct meaning through a process of editing our memories of history. All the words used in the piece are words from the Finnish language that originate from Russia.'  Sen esittivät haitaristi ja huilisti, soittaessaan mumisten suomalaisia sanoja (joista erotin vain samovaarin) ja välillä siirtäen kolauttaen tuoliaan, haitaristi näpytteli välillä haitaria ja huilisti puhalteli muuten vaan huilun ohi.

Viimeinen esitys oli enemmänkin performanssi kuin musiikkiesitys: flyygelisti löi pari kertaa käsillään flyygeliin, muuten soittimia ei käytetty, vaan soittajat vaihtelivat rytmisesti asentoaan, puhaltelivat ja huokailivat, liikuttelivat jalkojaan.

Perjantai-iltana oli sitten tarjolla ihan perinteistä oopperaa Galina Vishnevskajan oopperamusiikin keskuksessa, jossa oppilaat esittivät Tshaikovskin Jevgeni Oneginin. Oopperakeskuksen lava ja katsomo ovat tosi pieniä, mutta kaikki on paikallaan niin kuin isommissakin taloissa. Lauloivat hyvin, näyttelivät surkeasti, mutta on se vähän tylsää tuon modernin musiikin jälkeen. Yleisö taputti hulluna ja huusi bravota, ilmeisesti katsomo oli täynnä nuorten kamuja ja perhettä.

Tänään lauantaina kävin kyllä ostamassa kävelykengät - ensi viikolla kuulemma sataa eikä minulla ole kuin kangaskengät mukana täällä. Mutta sen jälkeen kävimme katsastamassa kaksi teollisuustiloihin tehtyä taidealuetta, toinen Winzavod vanhaan viina(viini?)tehtaaseen ja kellareihin tehty näyttely-, työhuone- ja galleriatilojen kokonaisuus.

Moskovassa on aika paljon katutaidetta eli isoja seiniä maalattuna, niin tämänkin alueen takaseinä. Pistän kuitenkin kuvan (ilmastointi?)putkesta, johon oli maalattu kuvia.

Kävimme Winzavodissa näyttelyssä nimeltä 'Paratiisi', joka oli syvällä maan alla entisen viinivaraston  isoissa holveissa. Ei mitään tauluja, vaan enimmäkseen liikkuvaa kuvaa, esimerkiksi suoraa kuvaa jostakin kaupungin bussipysäkiltä tai matoja täynnä olevasta maapläntistä. Olin ymmärtävinäni pienen ristiriidan näyttelyn nimen ja julisteen (vaalean pilven päällä sinisellä taivaalla askeltava mies) ja itse näyttelyn välillä..

Sieltä kävelimme noin kilometrin toiselle vielä isommalle tehdasalueelle, Artplayhin. Siellä on sekä näyttelytiloja, työtiloja, kahviloita että tosi kalliita designmyymälöitä, lisäksi taideyliopisto, jolla on yhteistyötä brittiyliopiston kanssa. Matkalla menimme alikulusta, joka on täysin maalattu - paljon hienompi kuin harmaa betoni.

Olimme Winzavodissa puolen päivän aikaan, silloin moskovalaiset ovat vielä kotona ja varsinkin daideelliset ihmiset - molemmissa paikoissa oli huomattavan tyhjää. Vasta Artplaysta lähtiessämme paikalle alkoi kokoontua moottoripyöräilijöitä, heillä ja moottoripyöräharrastajilla oli ilmeisesti jonkinlainen kokoontumisajo.

Kävimme isossa ja ilmaisessa katutaiteen näyttelyssä, mikä oli ihan kyllin hyvä, vaikka ei mitään mistä olisin erityisesti innostunut - paitsi hissin reunukset:

Artplayn alueella liikkuvat ihmiset olivat selvästi nuorta intelligentsiaa tai jotakin vaihtoehtoista normaaliin kauppakeskuskansaan verrattuna. Vähän arastelen ottaa kuvia, vaikka Venäjällä on yksityisyydensuoja selvästi paljon vähäisempi kuin Suomessa. Täälläkin oli yksi hieno seinämaalaus, stereosoittimen nappuloita kuvaava teos: punaisissa nappuloissa oli muistaakseni teksteinä ainakin henkisyys ja patriotismi, liukunappulat mittaavat kulttuuria, yhteiskuntaa, taloutta ja politiikkaa.

Ensi maanantaina on vielä Moskovan nykymusiikin ensemblen konsertti suurlähetystössä, siellä ohjelma ei tosin ole ihan ultramodernia, mukana on yksi Sibeliuksenkin teos. Tämä viikonloppu on kuulemma viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä, minullakaan ei ollut edes takkia mukana koko päivänä.

Kultainen Babylon

Moskovassa on useita isoja kauppakeskuksia - yksi kauppakeskusketju on nimeltään Zolotoj Vavilon eli Kultainen Babylon. Sinne on aika matka, ensin vaihtaen metrolla useita asemanvälejä ja sitten ratikalla aikamoinen pätkä. Ratikka ohittaa muuten Vera Muhinan valtavan patsaan Työläinen ja kolhoosinainen, tuttu monien venäläisten filmien alkukuvista.

Työläinen ja kolhoosinainen

Minulla oli asunnossa ihan surkea kovaääninen imuri, jossa ei ollut kuin lattiasuutin. Koska inhoan imurointia, olen jo kauan haaveillut mahdollisimman hiljaisesta imurista. Nyt kävin sen ostamassa Kultaisen Babylonin MediaMarkt -kaupasta. Kodinkoneliikkeet ovat muuten ainoita paikkoja, joista löytää Suomessa käytettäviä paperisia kahvifilttereitä. Venäläiset käyttävät enimmäkseen papukahvia, jonka itse jauhavat - sähköisten kahvimyllyjen valikoima on suuri, Kahvinkeittoon ilmeisesti käytetään enimmäkseen muita keinoja kuin meillä niin tavallista kahvinkeitintä. Huomasin että kodintavaroita myyvässä Ashanissa ei niitä edes ollut, oli vain espressokoneita.

Tämä viikonloppu on mennyt taas ostoksilla. Moskovassa oli tänään ensimmäinen vähän kylmepi päivä, noin 15 astetta. Muuttotavaroissa ei tullut välikausitakkia - se on se kahiseva, mitä inhoan. Oli siis pakko  mennä ostamaan uusi, ja löysinkin täysin kahisemattoman tikkitakin Marks & Spenceriltä.

Eilen olimme Eijan kanssa Ismailovin puistossa, tai tarkemmin ottaen sen torin puoleisessa osassa. Siellä on kirpputorialue, matkamuistoja, tauluja ja mattoja. Hilkalle tiedoksi, että siellä oli pari naivistiakin, ihan laadukkaita. Ostin sieltä kahdet villasukat, toiset ovat jakin karvaan ja toisen kamelin, maksoivat 300 ruplaa kappale (runsaat 6 euroa), made in Mongolia.

Aamulla käväisin ulkona jo ennen kahdeksaa, kävin hakemassa töistä juomavettä. Pihalla ulkonäöstä päätellen Keski-Aasiasta kotoisin oleva poika oli sunnuntainakin lakaisemassa. Jäin miettimään, onko pojalla ollenkaan vapaapäiviä. Toisaalta voisi ajatella että hän on muslimi ja silloin sunnuntaina töissä.  Toisaalta olen kuullut että juuri Keski-Aasiasta tulleita ammattitaidottomia työläisiä riistetään Moskovassa täysin häikäilemättömästi. Sympaattisen näköinen tyyppi, tervehdimme joka aamu. Tosin niin tekevät kaikki, pikkuisia koulutyttöjä myöten.

Olen muuten korjannut asetuksia, nyt pitäisi päästä kommentoimaan - en ole oikein haka näissä blogiasioissa.

Moskova-jokea pitkin Zhostovoon

Oltiin keskiviikkona työporukan kanssa Zhostovon kylässä, siellä on maalattu yli 200 vuotta kukkatarjottimia. Matka kuljettiin jokiristeilylaivalla, pistän tähän työkaverini Tarja Niemeläisen fb-sivulta nyysimäni kuvan laivamatkasta. Tuo näyttää olevan kanavapätkältä - yksi näistä Stalinin aikana vankityövoimalla rakennetuista kanavista.

Taustalla pilkottaa upeita taloja - pitkin matkaa oli omakotitaloalueita, joille oli rakennettu isolla rahalla isoja taloja. Joissakin paikoin joen ranta näytti ihan samalta kuin silloin kun lähtee Tukholmasta laivalla Suomea kohti.

Jouduimme sataman lähettyvillä odottamaan bussia jonkun aikaa. Viereisestä vähän ränsistyneestä mutta kauniista puutalosta pelmahti ulos noin nelissäkymmenissä oleva nainen, joka touhusi että tuo meille juuri leipomiaan piirakoita. Koska laivassa ei lupausten vastaisesti ollutkaan tarjolla mitään muuta kuin laihaa kahvia ja jäätelöä, otimme tarjouksen innoissamme vastaan. Nainen toi meille tarjottimella aivan suussasulavaa kaalipiirakkaa eikä huolinut mitään maksuksi. Kun olimme huokaillen ja kiitellen syöneet kaiken, hän häipyi takaisin taloonsa. Oli matkustellut Euroopassa Italiassa ja Itävallassa ja muuallakin, mutta ei ollut käynyt Suomessa. Totesi kuitenkin että suomalaiset ovat kuin venäläiset, tavallisia ihmisiä.

Tarjottimia maalaa kylässä useampi mies ja nainen, jokaisella vähän oma tyylinsä. Tarjottimen reunoilla on omat maalarinsa, jotka eivät neuvottele mallista kukka-aiheen maalanneen henkilön kanssa.

Itse taidekylässä kävimme maalausateljeessa ja museossa, opas oli olemukseltaan tyttösen näköinen nainen, joka kuitenkin osoittautui jo ihan aikuiseksi. Näitä sivistyneistöön kuuluvia, meikkaamattomia, hyväkäytöksisiä, sympaattisia ja kulttuuria suorastaan hehkuvia naisia.

Museossa oli kauppakin, jossa myytiin kaikenlaista lasisista koristepalloista koruihin ja tietysti eri muotoisiin tarjottimiin. Pahaksi (tai liekö hyväksi) onneksi samaan aikaan kauppaan osui eläkeläisjoukko, joten häivyin sieltä hyvän sään aikana. Minulla itse asiassa saattaa olla kotona näitä tarjottimia, en vain muista mitä siellä tarjottimen pohjassa lukee.

Zhostovon kukkatarjottimia

Moskovan syntymäpäivänä

Kävin lauantaina ostoksilla Ashanissa, joka on Tarjoustalon ja Prisman välimaastoon sijoittuva kauppa. Niitä on useampi Moskovassa, tänne menin ensin metrolla yhden vaihdon ja muutaman pysäkinvälin. Tämä Ashan on suuren ja hienon kauppakeskuksen kulmassa kahdessa kerroksessa. Ostin siivoustarvikkeita, kumisaappaat, pienen maton, jonkun verran ruokaa, sauvasekoittimen ja kukkaruukkuja, maksoi yhteensä 100 euroa. Kallein yksittäinen ostos oli Boshin sauvasekoitin (22 euroa), seuraavaksi kallein pieni Bilbao-matto (9 euroa, ilmeisesti tuontitavaraa), sitten froteepyyhe (8,50 euroa), joogamatto (8 euroa), kumisaappaat (7 euroa), harja/kihveli (6 euroa). Halvin ostos oli valkoinen guassituubi (29 senttiä). Neljä valmiiksi pakattua croisanttia maksoi euron.

Minulla on lyhyt työmatka, mutta sille mahtuu pari semmoista kohtaa että jos sataa, tarvitsen kumisaappaat.

Otin kauppakeskuksen edessä kyytiä tarjoavilta 'taksinkuljettajilta' kyydin kotiin, kun tavaraa oli kaksi isoa kassillista ja vielä se kihvelisetti. Keskuksen eteen on pysäköity yksityisautoilijoita, joista suurin osa on jostakin Keski-Aasiasta. Auton rekisteri on kadun puolelta osittain peitetty pahvilapulla, sillä Moskovan keskusta-alueelle on tullut parkkimaksupakko. Kaduilla kulkee tiuhaan autoja jotka kuvaavat väärin parkkeeratut autot ja lasku tulee perässä. Nokkelat moskovalaiset peittävät osan rekisterikilvestä tai nostavat takaluukun auki. Onneksi olin jo päättänyt etukäteen, että maksan matkasta 400 ruplaa, minkä edellisen kerran perusteella tiesin ihan kohtuulliseksi. Miehet olisivat vängänneet 500 ruplaa, mutta kun totesin voivani mennä metrollakin, maksusta sovittiin. Kuski oli tosi sympaattinen ilosilmäinen nuori mies Tadzikistanista, asunut Moskovassa 12 vuotta remonittitöitä ja taksihommia tehden. Nyt vaimo on raskaana, esikoinen tulossa. Tadzikistanissa on kuulemma ollut viime vuosiin asti levotonta, sisäistä kahinointia. Luulin että sillä on raja Venäjän kanssa, mutta ei olekaan, vaan Afganistanin, Uzbekistanin, Kiinan ja Kirgisian kanssa. Vuoristoista seutua, myyvät kuulemma vettä naapureille, ja marmoria. Molemmat puhuimme yhtä huonoa venäjää, ei tarvinnut jännittää taivutusmuotoja.. Jäi harmittamaan että olisinhan minä voinut yllärinä maksaa 500 ruplaa, kun on lapsi tulossa ja kaikkea.

Perjantai-iltana tuli TV:stä Golos Rossii eli paikallinen Voice. Kansainvälinen formaatti, toimi samalla tavalla kuin Suomessakin. Hyviä laulajia kyllä, ehkä enemmän variaatiota kuin Suomessa. No, suuri maa, isot valikoimat.

Jatkan tätä myöhemmin, joten tiedän sanoa että se harja/kihvelisetti on ihan susi eli kihveli on keskeltä koholla, siis lakaisen roskat kihvelin alle.. Yritin vääntää sitä, mutta ei sillä tee mitään. Pistin kaupassa ostoskärryyn myös pitkävartisin ikkunanpesusienen ja kotona huomasin, ettei minulla ole sitä, eikä sitä ollut laskussakaan. Menin käymään välilläruokatarvikkeita myyvässä alakerrassa ja varmasti silloin joku nappasi sen kärrystäni, ei tarvinnut lähteä hakemaan yläkerrasta!

Tänä viikonloppuna Moskovassa on vietetty kaupungin 867-vuotisjuhlaa. Kaupungin synttärit ovat jokavuotiset, ja niiden kunniaksi joitakin pääväyliä suljetaan liikenteeltä, kaduille ja puistoihin järjestetään mitä monisaisempia tapahtumia: on teatteritapahtumia, kirjakirppareita, sirkusta, balettia, pop-musiikkia, kaupungi halki pyöräilyä. Nyt oli vielä niin mahtavan hyvä ilma.

Aamulla kauppaan lähtiessäni kurvasin vieressä olevan Moskovan museon pihan kautta. Siellä nuoret olivat järjestämässä päivän tapahtumia, siellä oli muistaakseni jokin ruokatori ja rokkikonsertti, olikohan jotakin graffitijuttuakin.

Illalla lähdin Eija R:n kanssa läheiseen Gorkin puistoon kävelylle, Puistossa oli nuoria esittämässä katutanssia, rummuttajia ja saksofonisti, yksi ryhmä tanssi vakiotansseja, siellä oli  myös tanssilava erikseen, lapsille karuselleja. Oli kivan leppoisa ja hyväntuulinen tunnelma. Lopuksi jäimme täpötäydelle Krimskij Valin sillalle klo 10.30 seuraamaan ilotulituksia - yksi näkyi Punaiselta torilta, toinen ihan meidän vierestä Taiteilijoiden talon takaa. Pistän tähän Eijan ottaman kuvan, omat kuvani epäonnistuivat täysin.

Sunnuntaina tuli muuttokuormani. Mikä nautinto istahtaa omaan keinutuoliin! Muuten olin vähän toisaikainen, olen koko viikon ollut epämääräisessä flunssassa, nytkin koko päivän nenä tukossa ja olo väsynyt. En jaksanut lähteä kaupungille, vaan seurasin tavaroita purkaessani ja verhoja lyhentäessäni TV:stä miten Moskovassa tapahtui vaikka mitä. Täällä alkaa muuten syksyllä 1-kanavalla kaksi makupaloista päätellen taitavasti tehtyä minisarjaa, toinen Katariina Suuresta ja toinen Rasputinista. Voi kun älyäisivät ostaa ne Teemalle Suomeen!

Kuka näitä kirjeitä lukee?

Ei kovin moni, mutta enpä kuvitellutkaan - rupesin kirjoittamaan oikeastaan siksi, että huomasin edellisen Moskovan-kauteni ajalta kirjeet paljon kiinnostavammiksi kuin päiväkirjamerkinnät. Kun on huonomuistinen, täytyy omaksi muistinvirkistyksekseen kirjoittaa.

Blogissa on tilasto, josta näkee moniko on katsellut sivua. Tämä on ns. suljettu blogi eli sitä pääsevät katselemaan vain sellaiset, joille olen jakanut lukuoikeuden. Kovin moni niistä joille olen sen jakanut ei kuitenkaan ole sivuilla vielä käynyt. Eniten käyntejä on Venäjältä, uskoisin että ne kaikki (tai lähes?) ovat omia käyntejäni, suurin osa siltä ajalta kun perustin blogia ja seilasin sivustolla edestakaisin.

Yksi kumma juttu pisti silmääni eilen: tilaston ja sen tueksi julkaistun kartan mukaan Yhdysvalloissa oli tehty eilen yksi blogini katselu. Sinne en kyllä ole kenellekään antanut lupaa, eikä tietääkseni kukaan niistä joille olen oikeuden antanut ole nyt käymäseltään USA:ssa. Tänään sitä katselua ei enää näy sen paremmin tilastoissa kuin kartallakaan. Mmmm...

Erikoinen naapurusto

Olen ihmetellyt naapurustoani. Ei ole sinällään mitään valitettavaa, olohuoneen erkkeri-ikkunasta ja keittiöstä on neljännestä kerroksesta esteetön laaja näkymä ulos, enimmäkseen näkyy puiden latvoja. Yhden matalan talorakennelman takana on puistoa ja sen takana Moskovan kaupungin museo ja sen takana Moskova-joki.

Tämä minun asuintaloni on ihan siisti talo. Toisella puolella kiinni tässä talossa oleva rakennus on huonommassa kunnossa, sen kanssa meillä on yhteinen piha. Katua eteenpäin seuraava talo on juuri remontoitu, alaosa on maalattu kauniin violetiksi - tässä talossa on mm. Finnpron toimisto ja muitakin toimistotiloja. Niiden ikkunat näkyvät ulos katsoessa vasemmalla, mutta sen verran vinosti että ei  niistä juuri meille näy.

Suoraan olohuoneen ikkunasta alas katsoessa on kummallinen varastomainen rakennus, jossa kuitenkin on hyvät arviot saanut ja kuulemma kallis ravintola Accenti. Joku sanoi, että se on nykyään  tilausravintola. Siellä näyttääkin olevan häitä ja muita juhlia, ei juuri yksittäisiä ruokailijoita.

Kummallisin viritys on vinosti makuuhuoneen ikkunasta ja suoraan parvekkeelta näkyvä rötiskö, joka näyttää siltä että odottaa purkua. Yhdessä alakerran ikkunassa näkyy valoa ja siellä katsotaan televisiota, on kukkiakin. Se ei kuitenkaan näytä yksityisasunnolta, vaan on kuin olisi jokin valvontapaikka. Yhdessä toisessakin ikkunassa näkyy valoa, ja parissa käytävässä, Pari ikkunaa on jatkuvasti auki, huoneissa ei näy koskaan liikettä. Pihalla on ihan siistejä autoja parkissa. Olin ajatellut, että talo voisi olla paperittomien siirtolaisten majapaikka, mutta ei siellä liiku aasialaisen näköistä väkeä. Kun viime viikonloppuna pesin parvekkeen ikkunoita aamusta, pihalla liikkui  siistin perusvenäläisen näköisiä miehiä ja poliiseja, joilla näyttää olevan toimisto rakennusrykelmän toiseessa päädyssä.

Tekisi mieli mennä joskus katsomaan, miltä rakennus näyttää toiselta puolelta. Siellä on Sadovaja kaltso, yksi kaupungin pääväyliä. Kuikuilin kerran ohi ajaessa, mutta tämä rötiskö ei näy suoraan sinne, vaan välissä on jokin ihan siistin näköinen talo. Mielnekiintoista seurata, ehtiikö näiden parin kolmen vuoden aikana tapahtua mitään tällä kulmalla.

Lähialueilla on tosi hulppeita ja hyvin kunnostettuja taloja, myös venäläistä uutta arkkitehtuuria: lasia ja erilaisia torneja ja muita ulokkeita - uusi talo ei ilmeisesti saa olla mikään normitalo, ja niin kaikki uudet talot päätyvät näyttämään samalla tavalla erilaisilta. Teini-ikäisten ongelma!

Luumuhilloa

Eilen illalla kävi kylässä vuokraemäntäni Ljudmila - tosi sympaattisen oloinen tarmonpesä, ammatiltaan tuottaja. En ole ihan varma mitä kaikkea tuottaa, mutta ainakin konsertteja on järjestänyt. Vaalea, sutjakka, luonnollinen, kova puhumaan ja touhuamaan. Toi tullessaan pussillisen luumuja datshaltaan, neuvoi tekemään luumuhilloa. Neuvottelimme asunnon wi-fistä, jonka olin lopulta oikean salasanan saatuani saanut toimimaan. Kylppäristä on irronnut yksi seinälaatta, etsimme sille varastosta korvaavan.Ljudmila ei ollut niitä jotka varovat tekokynsiään, siirsimme yhdessä ja hyvässä yhteistyössä eteisestä varastoon joitakin remontin jäljiltä jääneitä lautoja.

Asunnon sisäätulo on sellainen, että minulla ja naapurillani Dimitrillä on yhteinen eteinen, jonka käytävään aukeavaa ovea pidämme lukossa. Aika tilavassa yhteisessä eteisestä molemmilla on käynti omaan pikku varastokomeroon ja molemmilla vaatekaappi. Ljudmila kertoi talvella käyttäneensä kaappia ulkovaatteiden ja kenkien säilyttämiseen, jolloin ei tarvitse tuoda märkiä takkeja ja kenkiä sisälle asuntoon.

Ljudmilan tytär opiskelee Irlannissa, opinnot maksetaan minun asuntoni vuokralla - tai ehkä ei kokonaan, mutta rikkana rokassa kuitenkin.

Naapurini Dimitrin tapasin myös eilen ensimmäistä kertaa, noin 30 - 40 vuotias yleiseurooppalaisen näköinen nuorimies. Dimitrillä on kaksi kissaa, aivan kelpo naapuri siis. Lupasi apua, jos tulee mitään ongelmaa. Ljudmila raaahasi minua tapaamaan alakerrassa asuvan ystävänsä Alexanderin, joka on it-asiantuntija. Alexander ei vaikuttanut kauhean innokkaalta avustamaan minua tietokone-ongelmissa, ja kun selvisi että wifini toimii, häipyi vähin äänin paikalta. Mutta siis häneltä voi pyytää apua myös, jos tällainen avuton
naisihminen jotakin apua tarvitsee.

Tänään tein luumuhilloa Ljudmilan luumuista. Sitruunaa en löytänyt (se on kuulemma nykyään niin kallista, että kaupat eivät pidä sitä tarjolla - tai olisiko  niitä, jotka ovat tuontitavaraa EU:sta?), käytin sen sijaan greippiä. Aika homma siinä oli, kun luumuista täytyi poistaa kuori ja kivet. Mirvan jäljiltä oli kaksi lasipurkkia, jotka keitin kansineen ja täytin kuumalla hillolla. Hilloa tuli juuri purkkeihin sopiva määrä.

Ensi viikolla muuttokuormani pitäisi olla perillä, jos kaikki menee hyvin. Pistän kuvan asunnostani - en ihan vielä ole tottunut punaiseen sohvaan ja nojatuoliin, mutta kyllä silmä vähitellen tottuu.. Toinen asia on, että varsinkin nojatuolin päällys on osin likainen ja osin auringon polttama (Mirva jonka asunnon perin ja jolta ostin huonekalut ja erilaista kodin tavaraa, ei käyttänyt verhoja kuin makuuhuoneessa). Tuohon malliin ei enää saa Ikeasta irtopäällisiä, mutta Ruotsissa on firma (Bemz) joka tekee Ikean huonekaluihin päällisiä. Voisi tilata, mutta enpä tiedä miten ne saisi tänne. Vai  tilaisinko Suomeen ja toisin junassa tänne? En oikein usko ongelmattomaan toimitukseen suoraan Ruotsista Moskovaan.

Ja sitten on tietysti tämä kummallinen poliittinen tilanne. Luen verkosta Ylen ja HS:n uutisia,  että pysyisin vähän edes kärryillä mitä siellä Ukrainassa tapahtuu.