Lähdimme heti aamusta, että olimme paikalla lähes avaamisaikaan eli klo 10. Ikea on auki klo 10 - 02. Taitaa olla totta, että Moskova elää myös öisin, sillä ainakin kaksi ihmistä on kertonut seisoneensa ruuhkassa auton kanssa puolen yön aikaan. Kun lähdin Suomeen junalla, menin metrolla rautatieasemalle klo 10 illalla, ja metrojuna oli ihan täynnä. Mutta siis sinne Ikeaan. Oli mukava verrytellä englantia Rogerin kanssa, sillä en ole puhunut englantia vuosiin.
Roger inhoaa isoja kauppakeskuksia (taitaa tosissaan rakastaa Arjaa kun lähti meitä kuskaamaan..), oli ottanut paksun kirjan mukaansa. Me Arjan kanssa sukelsimme Ikeaan, ja olimmekin tosi tehokkaita eli olimme siellä Arjan mukaan vain 2,5 tuntia. Molemmilla oli lista mukana. Itselläni listalla isoimpina televisiopöytä ja vierassänky kahdelle.
Kun olimme menossa kassajonoon, nuori mies tuli tarjoamaan tavaroiden kuljetusta kotiin halvemmalla kuin Ikean virallinen kuljetus. Ikean kotiinkuljetus Moskovassa toimii loistavasti, tavarat saa joko samana päivänä tai seuraavana päivänä, kun Suomessa niitä saattaa joutua odottamaan kuukaudenkin. Sitten voi vielä vuokrata auton, jonka mukana pääsee itse kotiin saman tien. Tämä nuori mies Roman siis tarjosi Ikean virallisen systeemin ulkopuolelta autoa ja kuljettajaa, jonka mukana pääsisimme kotiin.
Ensimmäinen reaktioni oli ei - mistä minä tiedän mikä tyyppi tämä Roman on. Sanoin että otamme virallisen kuljetuksen. Sitten tuli Romanin kuljettaja juttelemaan, sympaattisen oloinen nuori mies nimeltään Dimitri. Molemmat antoivat käyntikorttinsa. Arjan kanssa päättelimme, että eivät ne voisi Ikeassa tarjota palveluksiaan, jos olisivat huijareita - ehkä oli jopa jonkinlainen sopimus Ikean kanssa, jolloin tyypit olivat avuksi myös liikkeelle. Päätimme että menen omien tavaroideni kanssa kotiin tällä kyydillä, ja Arja ja Roger menevät omallaan - joka tapauksessa sänkyni ei olisi mahtunut heidän autoonsa.
Dimitri oli puhelias tyyppi, kotoisin Luganskista Ukrainasta. Naimisissa, kaksi lasta, muuttanut Moskovaan jo 12 vuotta sitten. Vanhemmat tulivat Moskovaan pahimpien pommitusten ajaksi, mutta palasivat pian takaisin ja ovat nyt sanoneet, että haluavat jäädä sinne. Dimitri taas haluaisi heidät tänne, ja tekee pitkää päivää jotta saisi tarpeeksi rahaa ostaakseen heille asunnon jostakin läheltä omaansa. Hän tekee erilaisia ajoja, Ikean kuljetusten lisäksi muitakin. Voisi esimerkiksi kuskata minun vieraitani kaupungilla - ainoa ongelma on, että puhuu vain venäjää. Pitkiä päiviä töitä, ehtii nukkua yleensä vain 5 tuntia yössä. Kun pidin pienen saarnan nukkummisen tärkeydestä, hän lisäsi että ei hän aina nuku viittä tuntia, joskus nukkuu kolmekin tuntia..
Dimitri on siis Itä-Ukrainasta eli sieltä missä pääosa asukkaista on venäläisiä. Ymmärtää kuulemma ukrainaa, mutta ei osaa sitä kirjoittaa kunnolla. Autossa roikkui keltamusta nauha Dimitrin oman kannan osoituksena. Kysyi, mitä mieltä suomalaiset ovat Ukrainan tilanteesta. Suomessa nyt voidaan olla mitä mieltä vain enkä halunnut lähteä yksityiskohtaisemmin selostamaan erilaisia sävyjä, vaan uskoisin sanoneeni totuuden kun sanoin, että Suomessa toivotaan että Ukrainassa saataisiin aikaan rauha mahdollisimman pian ja sota Euroopassa loppuisi. Mutta lisäsin, että suomalaiset eivät kyllä halua, että venäläiset tulevat pelastamaan meitä miltään. Tälle Dimitri hymähteli eli ymmärsi mitä tarkoitin.
Kysyin mitä mieltä hän itse on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Dimitri oli sitä mieltä, että on jo tapahtunut puolin ja toisin niin paljon, että muuta mahdollisuutta ei ole kuin antaa Itä-Ukrainalle autonomia. Jonkun ajan kuluttua sitten kaikessa hiljaisuudessa liitetaan vähitellen alue Venäjään..
Dimitri oli selvästi ajanut paljon, hän tarkkaili navigaattorin varoituksia ruuhkista ja muutti ajoreittiä niiden mukaan. Yhdessä vaiheessa hän mietti, kannattaisiko vähän sääntöjä rikkoen koukata sivureittiä, mutta tuli sitten siihen tuloseen että ei kannata - jos jää kiinni, saa sakot ja aikaa tärvääntyy. Muutkin ovat todenneet, että valvontaa on lisätty ja sakkoja tulee liikenteessä helpommin kuin ennen.
Dimitri auttoi tuomaan tavarat neljänteen kerrokseen. Lopulta maksoin hänelle varmaan enemmän kuin se Ikean virallinen hinta on ja ihan omasta päästäni, sillä en enää muistanut mitä Roman oli hinnaksi esitellyt, kuitenkin se oli vähemmän kuin Ikean hinta. Mutta kyllä kannattikin maksaa pari satasta enemmän, sillä kun Dimitri oli lähtenyt ja istahdin keinutuoliin soittamaan Arjalle, he olivat Rogerin kanssa vielä kotimatkalla eivätkä edes lähellä kotia.
Tässä on sitten puolet Ikean sängystä koottuna. Moskovassa oli tuolloin kytketty lämmitys päälle eli patterit paahtoivat täysillä, vaikka ulkona oli harvinaisen lämmin syyspäivä. Pattereita ei voi säätää eli ainoa keino on pitää ikkunoita auki, ja siitä huolimatta hiki päässä ruuvaria kääntelin.
.jpg)
